Tutustuttiin T:n kanssa netissä keväällä 2010 ja päätettii et nähtäis. Mentiin sen luokse ku koulut oli loppumas mä, mun sisko Saara ja yks Eepu :) Ihastuin kyl samantien ja pussailtiinki jo samana iltana :D Ihastun niin helposti! Alettiin sit seurustelee aika pian :)
 |
| Oisko heinäkuu...? |
Nähtiin joka päivä ja T tuli aina meille yöks koska äiti ei antanu mun jäädä sen luokse :D ( T asu sillon omassa yksiössä.) No pikkuhiljaa äiti alko luottaa muhun ja aloin viettää enemmän aikaa T:n luona... Opiskelin sillon hotelli- ja ravintola-alalla, mut mul meni tosi huonosti siellä ja lintsailin paljon. Sit yks päivä mun opettaja soitti mun iskälle et mua ei oo näkyny pitkään aikaan koulussa ja mun iskä ei ees tienny et oon lintsannu kokoajan. Se soitti mulle samantien ja huus mulle mut sit vaan sanoin et mä lopetan sen koulun kesken. Mun vanhemmat ei todellakaan pitäny tästä ajatuksesta, mut päätös oli kuitenki mun. Äiti oli turhaan ostanu mulle kaikki kalliit kirjat ja vaatteet ja mul oli paha mieli sen takii.
Lupasin ettiä uutta opiskelupaikkaa. Otin yhteyttä johonki urasuunnittelijaan ja mä pääsin harjottelijaks päiväkotiin neljäks kuukaudeks. Mun piti sen jälkeen jatkaa opiskelua, mut tulinkin raskaaks. :)
 |
| Eka ultra 4.1.2011 rv 13 | |
Halloweenin jälkeen mul oli kamalaa pahoinvointia ja luulin et oon tulossa kipeeks. Soitin mun äitille ja se kysy et oonko raskaana. Vastasin et "no en todellakaan oo!". Sen jälkeen rupesin epäilemään. Ajettelin et jos oon raskaana ni en voi pitää sitä lasta, koska oon liian nuori äidiks. Pahoinvointi vaan jatku ja menkatki oli myöhässä, joten menin sitte ostamaan testin. Tein sen T:n luona kun se oli koulussa. Testi näytti positiivista ja mä en tienny mitä ois pitäny ajatella. En ollu ees järkyttyny, en vaan voinu uskoo sitä todeks. Soitin sitte T:lle ja kerroin uutiset. T ei ollu myöskään järkyttyny, oli arvellu ihan samaa.
Testin tekemisen jälkeen tiesin et tuun pitämään lapsen. En enään ees aatellu sitä toista vaihtoehtoa, ei olis tullut mieleenkään. Kerroin mun raskaudesta ensimmäiseks mun siskolle, koska ollaan niin läheisiä. Saara oli tosi ilonen mut vähän shokissa kyl :D Mietittiin et miten kertoisin äitille. Pelkäsin tositosi paljon ja lykkäsin asiaa kokoajan eteenpäin. Ajattelin et äiti ei ikinäkään tulis hyväksymään sitä asiaa eikä haluis pitää muhun enään mitään yhteyttä. Joulun jälkeen en sit enään pystyny pitämään sitä asiaa mun sisällä ja soitin sille.
Itkin puhelimes kokoajan ja äiti kyseli et mikä on. Mä vaan tärisin ja itkin ja sit se kysy et oonks mä raskaana. Sanoin vaan joo. Äiti huokas ja kysy et mitä nyt pitäis tehdä ja kuinka pitkäl mun raskaus on. Kerroin et oon viikol 14. Äiti ihmetteli et miten oon pystyny olee kertomatta sille ja sano et se tukee mua tekisin mä minkä ratkasun vaan. Täs vaihees tuntu et kivi ois vierähtäny mun sydämeltä! Kerroin heti et aion pitää sen.
Äiti ja iskä rupes tottumaan ajatukseen ja molemmat oli ilosia mun puolesta ja odotti tulevaa vauvaa. Muutettiin T:n kanssa kaksioon ja olin kotona vaan kaiketpäivät. Tunsin itteni todella ällöttäväks ku olin raskaana. Must tuntu et oon kauhee norsu ja siks en halunnu ottaa mahakuvia melkeen yhtään, joka harmittaa mua nyt todella paljon! On mulla kuitenkin pari kuvaa
 |
| En muista mikä rv? 30? |
Tässä vaan 2, koska kaikki kuvat on mun vanhassa kännykässä joka on nyt veljen käytössä :(
Kesä lähesty ja mua rupes jännittämään tuleva synnytys. Pelkäsin sitä tosi tosi paljon. Yritin kuitenkin nauttia viimesistä hetkistä raskaana ja oli ihan kiva kesä sittenkin :)
3.7 heräsin supistuksiin. Ajattelin et se on ihan normaalia mut soitin äidille. Se käski seurailemaan tilannetta ja laskemaan supistusten välin. Se oli melkeen kokoajan se 6min. Lähdettiin kävelee ulos T:n kanssa mut mua rupes sattuu vaan kokoajan enemmän ni mentiin takas kotiin. Tuli yö ja mua sattu todella paljon. Ähkisin kokoajan ja kiemurtelin sängyssä tuskissani ja lopulta T sano et nyt lähdetään sairaalaan. Kävin nopeesti suihkussa ja vaihdoin vaatteet. Napattiin sairaalakassi mukaan ja lähdettiin sairaalaan.
Pääsin heti käyrille ja tehtiin sisätutkimus. Mulle kerrottiin et oon n. 3cm auki ja synnytys on lähteny hyvin käyntiin. Pääsin heti synnytyshuoneeseen, jossa soitin äitille. Äiti tuli siis mukaan synnytykseen. N. klo 7 äiti sit saapukin sairaalaan. Äiti ja T oli molemmat loistavia tukihenkilöitä. Äiti kävi lämmittämässä kaurapussia ja T hieroi selkää. Se ei kuitenkaa auttanut enään pian. Olin niin kipeän että sain epiduraalin klo 12. Se auttoi todella hyvin ja sain nukuttuakin vähän aikaan.
Klo 15:30 sain lisää lääkettä ja kohdunsuu oli auki 6cm. Kalvot puhkaistiin klo 16:00, kohdunsuu auki 9cm. Klo 17 tuli outo olo, ihan ku ois ollut "iso hätä" :D Pyysin kätilöltä jos saisin mennä vessaan mut se sano ettei enää kannata, vaan nyt voidaan ruveta ponnistamaan.
En oo ikininä kokenu sellasta kipua! Supistukset ei ollu mitään verrattununa ponnistuskipuun. Halusin ponnistaa kyljelläni, mut kätilö ei antanu. En huutanu yhtään, ksoka sattu nii paljon etten pystyny. Kysyin vaa et kuin kaua viel kestää ja et en jaksa enää :D
4.7 klo. 18:19 syntyi mun rakas pieni poika, 3325g ja 50 cm <3
 |
| Vastasyntynyt <3 |
 |
| 1vrk <3 |
Aika on menny kyl tosi nopeesti! Mun vauva on jo iso, ostaa istua ite, laittaa tutin ite suuhun ja nousta tukee vasten seisomaan... Missä on mun pikkuvauva?
 |
| En osaa kääntää oikeinpäin :o |
